— Hra Plumpärin ei pirä olla tyhmä ja päätänsä vaivata sellaasella, jost'ei kerran mitää tuu. Kaikki suuret yhteeskunnan hyväntekijät, jokka teköövät yhteeselle kansalle ja isänmaalle sen hyvän tyän, jotta aikanansa täyttäävät ikävuatensa ja kestittöövät ystäviänsä ruaalla ja juamalla, tilaavat puheensa joltakin köyhältä maisterilta, jok'ei ikänä täytä 50 vuatta, ja puhua prätistäävät sen sitte. Omanansa tiätysti, kun s'oon kerran ostettu 20 markalla.
Ja kun hra Plumpäri sen kuuli niin se tuli niin kovasti ilooseksi, jotta se hairas tohturia kaulasta ja maksoo 100 mk liikaa ja haastoo sen tohturin kans syntymäpäivällensä.
Ja frouvaansa se klappas ja taputteli ja otti ja oikee pussaski, n'otta frouva oikee hämmästyy kun ei s'oo pussannu pitkähä aikhan. Siit'on ny ainaki 7 vuatta sitte.
Mutta hra Plumpäri sanoo jotta:
— Mistä mä ne kaikki herraan konstit tietääsin, kun mä ny ensi kerran julkisesti täytän.
Ja hra Plumpäri tilas puheen ja frouva leipoo ja pesthin ja tryykättihin ja hra Plumpäri, joka kovasti kannattaa kialtolakia, tilas 2 pullua konjakkia, 2 pullua viiniä, pualiskan munkkia ja yhren heelan vanhaa punssia ja osti kaikista komjimman sikaarilooran, joka maksoo yli 300 markkaa.
Kaikki oli valmista.
Toffelit paikoolla.
Eikä tahtonu tulla unta olleskaa. Vasta tuas kolomen aikana hra Plumpäri pääsi unehen, mutta s'oli kovasti rauhatoonta ja aiva se kiakkas ja väänteli ittiänsä.
Molemmat korvat olivat aina höröllä, jotta koska rupiaa kuulumhan laulua.