— Voi voi rakas pualisoni, ruaka jähtyy —
Niin hra Plumpäri kattoo niin pitkää ja rumasti frouvansa päälle, jotta se häipyy ku hiljaane haamu kamarista, meni ruakasalihi ja itki.
Mutta hra Plumpäri se kulki.
Ja ku kolmen tiiman päästä ovehe knoputethin ja frouva hiljaa kysyy avaamen reijästä jotta:
— Ekkö sä rakas ukkoseni jo tuu syämähän?
Niin hra Plumpäri, joka ny oli tullu toiselta pualelta päätä aiva harmaaksi ja toiselta pualelta kaljuksi, hyäkkäs ovhen, potkii ja huuti aiva oikohonsa jotta:
— Menkää — — —
Se huuti niin kauhian rumasti frouvallensa, jotta se pyärtyy heti ja kaatuu ku kapu oven taa.
Ja siitä tuli sellaane meteli, jotta heti soitethin tohturia ja se tuliki kohta. Ja virvootti sen frouvan ja oli kovana hra Plumpärille ku se tualla lailla frouvallensa huutaa, jotta se pyärtyy. Hra Plumpäri pillahti silloo itkuhu ja seliitti tohturille kuinka s'oon hermostunu kun se nyt täyttää 50 vuatta ja sen pitää pitää puheen. Eikä siitä tuu mitää!
Niin hra tohturi sanoo jotta: