Silloo pitää isännän seliittää niin ku asia on jotta:
— Ku mä tulin yällä kokouksesta, nii tuas Parviinin kohras luiskahtii jalka ja mä putosin ojaha.
Ku on hyvä emäntä, nii se uskoo tämän monta kymmentä kertaa perätyste.
Siunaaloo vain jotta:
— On se kamala paikka se Parviinin kohta ku aina sä siinä kuuppaat ojaha.
Mutta jos on häjy akka, jollaasesta meitä kaikkia laupias kohtalon kaikkivaltias pitkäsormi irti pitäköhö, nii s'ei ota uskuaksensa ei vaikka! Ei ensimmäästäkää kertaa.
Haukkua mankuttaa vaa, jotta muka ryyppööll'on ollu.
Mutta ny n'oon Seinäjojen isännät päättänehet ruveta tositoimihi aseman teiren kunnostamiseksi.
Ne tiät meinatha ny levittää kolme syltä ja laittaa kaks syltä korkia flankkuaita kummallekki pualelle tiätä.
Ja tehrä se aita nii tivis, ettei raoostakaa pääse ojaha putuamaha ja verhojansa ryättämhä.
Ja se flankkuaita pöngithä peijakhanmoosilla piiruulla ja parruulla, jottei kaaru, vaikka pakkaas kallistelhonki.