Sen ymmärtää jokahine yhtähyvi ku minäki ja sitävarte en yrittänykkää knuppia leikata, ku purotin itteni kyykylle ja nirhasin vähä tarkasti maatamyären poikki. Pakkas vähä tulhon juurinensakki.
Mutta ku kyykyllänsä oikee hapenesta leikkaa, nii siinä väsyy niin kauhiasti kintut.
Ja ku aina välistä pitää vähä poukahuttaa ittiänsä ethempäin, niin pakkaa klenkahteloho ja pyllähtämhä.
Isthaltansa olis muutoon kovasti mukava leikata, mutta pistelöö niin perähän, ettei sitäkää kauaa kärsi.
Ja kun on märkä maa, niin on muutoonki vähä holtitoonta ja ilikiää.
Lypsin-lavittalta on jo paljo kätevee leikata, jos siin'on kaikki nelijä jalkaa tallella.
Mutta kolmijalkaanen tahtoo klenahrella.
Ku lavittalta leikkaa, niin siin'on vain se vika, että stä pitää aina vähän päästä siirtää.
Mutta ku istuu takaperi jalaat roikolle meijärikärryyhi john'on tuallaaset varileivänkokooset pyärät ja panoo poikaasen sitä vetämhän peltua pitki sitä mukaa ku krapsii, nii jo passaa joo isoomahaasenki isäntämiähe leikkaalla.
Siitä kärrynperältä vaa huhtua selkäkenos ja piippu suus.