— Hakekaa, hakekaa, vettä — — —
Ja takimmaaset, jokk'ei tahtonu oikee nährä, rupesivat hosumaha ja töyttimhä jotta:
— Päästäkää meitä hakhon sankoja siältä erestä — — —
Ja pukkiivat ittensä aivan parhaalle plassille. Ku olivat päässehet ethen, niin pistivät käret plakkariihi, eiväkkä olhet tiätääksensä. Mutta toiset hairasivat sangoon käthensä, kököttivät takimmaasille ja kovasti höpöttivät jotta:
— Tuas on sankoo, juaskaa juaskaa hakhon vettä, mitäs siinä seisoskeletta. — Hekää! — No ottakaa ny, kuulettako!
Yhren onnettoman piti ottaa sankoo käthensä, ku kaikki kattoovat sen päälle.
Se lähtiki klynkyttämhä hissuksensa puarin taa. Sinne putos sankoo, ettei se ittekkää huamaannu. Tuli aikaan perästä muina miähinä takaasi.
— Mihn'on pruutta? — rupesivat huuthon ihmiset, ku näkivät sitä tuatavan hevoosella aiva häntäpystyä.
— Pruutta tuloo! Pois tiältä! — huutivat kaikki ja tukkiivat niin trusaha, jottei sitä saatu hyvähän aikahan alaha kärryyltä. Saathin kumminki viimmee ja jokahine rupes vethön pruutan lankia ja huuthon jotta:
— Masiina käynthin! Pumpakkaa, pumpakkaa hyvät ihmiset!