LAPUAN TULIPALO.
Oottako kuulLu, jotta Lapuall'on palanu navetta?
Onkhan siitä ny kolmiakaa viikkua sitte ku se paloo. Ja hyvin palooki, aivan poroksi meni.
Ja tohina ja touhu oli sellaane ku pruukathanki. Huurethin ja hypäthin aiva viivana vaan ja paljo tuli ihmisiä ja kakaroota kattomha.
Ja toiset pukkiivat toisiansa ja hokivat jotta:
— Älä tuki siinä, että mäkin näen. Pysy erempänä! Ka, kun pukkii, eikä kuulekkaa.
Mutta taloonväki juaksi jotta hiki nokkuu ja samoon krannin miähet.
— Tuakaa vettä, hyvät ihmiset, älkääkä siinä käret plakkaris seisko ja töllistelkö — huutivat ne, jok'oli touhus.
Arvoosa yleesö käänti päätä, jotta kelle ne oikee huutaa?
Avuliammat yleesöstäki, jok'oli tullu vain kattomhan, huutivat takimmaasille jotta: