Ja tuli heti kauppa. Isäntä sai 700 väliä ja lähti uurella hevoosella tryykööttelöhö. Heitti salaasinpualin potustansa aika ploiskahroksen poskhensa, sylkääsi, hihkaasi ja — taas oli miäs hevosen suuta luuraamas.
— No rippikoulu-iäs s'oon, mitäs siinä vahtaat — jahkaasi isäntä.
Eikä siinä kauaa noukka tuhissu ku taas vaihrethin. Ja vaihrethin ja huipitthin viälä monta kertaa. Sitä pikemmin tuli kaupat, jota pahemmin isäntä tuli pönttyrähä. Se teki väliä ja antoo kans, kuinka kulloonki rookas.
Oli jo pimiä, tuas 9:n aikana, ku isäntä tuli hyppööttään Pitkääkatua ja ajoo yhthen toisen kans n'otta tärähti. Manathin ja präiskäthin niinku pitiki ja sen päälle vaihrethin hevoosia.
Isäntä tykkäs, jotta sen toisen hevoone oli vähä suuree ja rotevee ja antoo 1.000 markkaa ja lakkinsa väliä.
Sitte ajoo kortteerihin ja kortteerin emäntä pani hevoosen tallihi, kun isänt'oli niin pöhnäs.
Pakkas isäntää vähä aamulla naurathon, vaikk' oliki kohmelos. Tuumas että:
— Pitää käyrä kattornas minkälaase kopukan mä nyt lopuuksi oon saanu.
Tuli tallihi ja kattoo — niin eikös isännän oma salvia seisokki siälä!
Mulkaasi vain isännän päälle ja oli kun olis' sanonu että:
— Sen tuhannen päitäkö tämä tälläänen prissoo merkittöö? Mutta kyllä kans akkas sun kuulettaa, kun kotia päästhän!