MAAHERRALLE OPETETHAN JÄRJESTYSTÄ.
Oottako kuullu, kuinka siinä käythin, kun härmälääset opettivat Vaasan läänin maaherralle järjestystä?
S’oli Lapualla, silloon maanviljelysnäyttelyn aikana.
Näyttelytoimikunta oli pannu parahat ja luatettavimmat kansalaaset
Etelä-Pohjammaalla, se on tiätysti härmälääset, järjestystä pithön
näyttelyplassilla. Ja se oliki oikee tehty.
Ihmiset tiäsivät heti ittestänsä, että ny pitääki olla siivolla, elikkä oletethan.
Eikä mitää erityystä tapahtunukkaa. Se sonnimullikka vain pakkas vähä akkojen kimppuhu ja ihmiset jo juaksivat ku päättömät, mutta sitte tuli yks järjestysmiäs ja hairas sonnia korvista, kun ei sillä eres ollu sarviakaa, sellaasella naatiaasella ja talutti korjasti takaasi pilttuhunsa.
— Täs sä senkin nuukkoo rupiat primputtelemaha ja akkoja peljättämhä hyväkäs, kun ei oo sarviakaa. Ei oo muuta kovaa ku sorkat ja nekki flintallansa.
Ja lyärä flätkääsi viälä lavoolle, n’ottei sonnimulli tohtinu häntäänsäkkää heilahtittaa.
Ja niin oli järjestys palautettu ja härmälääset asettuuvat taas yhteeskoulun portille kattomahan perähä jotta kaikki menöö ratihinsa.
Ja hyvin meniki siihe asti ku tuli vaunuulla ajaan maaherra.
Se meinas ajaa suaraa portista yhteeskoulun pihalle, eikä pirättänykkää pilettiä osthon ensin. Niin ku muut kansalaaset.