— Näin sitä nyt mennähän!
Hyvän matkaa meniväkkin niin Hermanni huuti jotta:
— Ny mä käännän ja sitte tuumma korjasti takaasi.
Mutta mitä vielä! Kullervo mennä nutuutti suoraa vain, vaikka kyllä näki, jott'oli jumalatoon oja eres.
Ja Hermanni väänti ja kruuvas ja nykii sarvista, hikos ja ähkyy, n'otta:
— Tuhannen tuhannen rumaanen kun menöö vain!
Ja ojahan meni noukallensa. Hermanni jo jahkaasi jotta:
— Pysy ny sielä sitte!
Niin — eikös tuo vietävä kömmikkin ojasta ylähä. Ja Hermanni selekähän ja vääntämähän kruuviista, n'otta:
— Älä ny ryökäles aitahan pusketa!