Kahren viikon vanha imisä porsas!
Ajatelkaa ny, että sellaane tulemus pitikin tulla Mikki-isännälle.
S'oli täs menhellä viikolla kun siinä Mikin huushollis loppuu siansortti nii tyysti, että sylttyhulikan pohjas ei ollu enää muuta kun sen isoon karjun häntä, joka tapettihin toisna syksynä.
— Lähre ny isä heti paikalla sikamettähän, sanoo emäntä. —
Vaivaastaloos on kuulemma sika hiljan porsinu ja niill' on kova viänti.
Ja kattokki, jotta otat sellaase pitkäkruppise, joll' on lyhyt turpa ja
häntä vastapäivää kipparas.
Emäntä toi suuren päretkopan ja fällykiltut. Sanoo jotta:
— Muista ny mitä m'oon sanonu ja paa tarkasti porsas fällyjen sisälle jottei se saa yskää.
Isäntä lähti ja katteli tallinnurkasta tuas kolmisylehisen köyrenpätkän, jott'on millä köyttää porsaskopan kiinni kärryn perälle, kun oli niin kovasti routaane tiä.
Vaivaastaloolla sovittihin kovasti hyvin. Isäntä katteli sellaasen lyhytturpaase ja pitkäkruppise, mutta yhrelläkään ei ollu häntä vastapäivähä kippuras.
— Mitäs nyt tehrähä? — sanoo isäntä hoitajalle.
Hoitaja koitti vähä fuskatakki. Käänti yhren porsahan häntää vastapäivähä, muttei se pysyny.