Lopuksi äkkäs isäntä sellaasen porsahan, jonka hännäst' ei oikee tiätäny sanua, oliko se suara vai väärä.
Sitä ne hyvän aikaa syynäsivät hoitajan kans ja lopuksi sanoo isäntä jotta:
— Jos mä ottaasin tuan!
— Mä tykkään, jotta tua hännänpää on vähä niinku menos vastapäivähä — tuumii hoitajaki, sihtaallen yhrellä silmällä.
Porsas pantihi oikee kaksin miähin fällyyhi ja koppaha jonka isäntä nitoo lujasti poukkolavan perälle.
Ja niin lähti kotiappäin.
Mutta Kanervan puarin kohras rupes isäntää mukavasti naurattoho. Tuumas itteksensä jotta:
— Jos mä totisesti otan ja ostaa tomahutan akalle vähä puari-muruja!
Sitoo hevoosen tolppaha kiinni ja ostaa kämähytti kaks kyynärää karttuunia ja markan karamällit.
Ja sitte lähti Kainaastua kohre Iikka-Topparin-nytkyä hyppööttään.