Pihall' oli jo emäntä vastas ja yhres kannethin porsaskoppa tupha.

— Kovasti s'oon hiljaa — imehteli emäntä.

— Kelvosta laija, kelvosta laija — paneskeli isäntä.

Fällymytty pärvöötettihi ja vaikka siit' olis yksitellen nyppiny joka karvan ja syynänny, niin totisesti, — porsast' ei ollu!

Ja koppahan kattottihin ja poukkolava tutkittihin ja fällyt käännettihin ja tomistettihin monta kertaa.

Porsast' ei ollu mihnää!

— Onko sulia porsasta ollukkaa? — kysyy emäntä.

— Oo-oh! — sanoo isäntä silmät pyäriääsnä.

— No, mihnä se o?

— Mihnä se o? — huakasi isäntä ja koitteli plakkariansakki.