— Miäs hoi, päästä naru irti, muutoon sä ajat suaraa Sariinin sänkykamarin klasista sisälle.
Mutta Plumpäri tarttuu tyyrihi ja kääntöö ensiksi vasemmalle ja sitte oikialle ja taas vasemalle ja teki sitte sellaase lehmänkäännökse, että pummi löi Plumpäriä niin vastakuanua, ettei se nähny pitkähä aikaha mitää. Hattu meni ja kaks hammasta. Leukaperät oli turvoksis toista viikkua.
Mutta kyllä kans paatti lähti viilläthö Vaskiluatua kohre.
— No menkhö peijakas, mihkä tahtoo, tuumas Plumpäri ja piteli leukojansa.
Meinas jo pistää tupakiksi ku pummi tuliki toisen kerran, ylitte ja tärähytti taas niin leuvoolle, n'otta Plumpäri olis pyllähtäny merehe, jos ei sill'olsi peräpuali kovasti raskas.
S'oon nähkääs lihavaa sorttia, tämä Plumpäri. Se otti niin kipiää, ettei se saattanu mainatakkaa.
Pani vain paatin pohjalle maata, ettei kolmatta kertaa saisi samallaasta mälliä.
Jos s'oliski saanu peijakas viä, viälä kerran pummilla muatohonsa, niin tohjoksi olisi vissihi menny koko päävärkki, niin lujaa tekua ku se Plumpärillä onki.
Ja Plumpärin paatti teki sellaasia kaaria ja leikkauksia, jotta sit'oli ilo kattella. Se kryssäs ja prässäs ja seilas perä erelläki.
Ja aina kun Plumpäri yritti nostaa päätä ja kattua, mihnä mennähä, lenti pummi ylitte että vinkuu ja Plumpäri painoo päänsä vähä äkkiä alaha.