Poika-Jaskaa oli emännän pitäny käyrä nelijä kertaa retuuttamas ja jukittamas, ennenku sekää rupes saamha silimiä raolle. Ja vasta ku äitee oli sanonu jotte:
— Nouse ny Jaska, kuulek sä, ku isä rupiaa jo aiva manaamha. Älä laita, että se tuloo sun niskahas. Nouseksä, häh!
Mutta vasta sitte ku emäntä oli flätkäässy sitä päähä, se pääsi jaloollensa.
Muttei siitä lähröstä tahtonu siltäkää tulla mitää. N'oli niin koko väki unen sikkaras, että trenki-pöllööki hyvän aikaa koitti tukkia silan tamppia aisanreikähän, eikä hoksannu ensin ottaa pois tampinnapulaa.
Siinä se napalootti nii että isännän piti vähä mossahuttaa sitä, ennenku se äkkäs.
Ja siltäki jäi rinnustin auki!
Kyllä siinä isännän sisua koitellahan ku pitääs saara väki töihi.
Ku se poika-Jaskaki meinas lähtiä lakitappäi heinähä.
Ja piika-Hessa oli niin niskavääräs ja silmät solkerolla, ettei hoksannu panna hamesta ylensä.
Kun tuloo kärryyllen asti piänes aluushamesklitus!