N'oli ollehet koko yän tyäväentaloolla hypyys.
Päästihin siitä kumminki tuas kuuren aijoos lähtöhö.
Ei puhuttu paljo, mennä jyryytettihin vain.
Mutta siälä kytötiällä, justihin siinä Niämistön-Maijan mökin tyänä,
Liinoo yhtäkkiä, jotaki säikähti ja ku se lähti hyppäämähä!
Poika-Jaska, se nyt putos kohta kärryyltä samoon kun se Sorviston-Lissuki, jok' on siälä päivämiäsnä, mutta isäntä ja trenki-Kustaa ne pitivät irvillä hampahin karikoosta kiinni.
Yhyrellä pyärällä menivät nii että sinitti vain.
Hessa, jok' oli suittis, poukkooli istahallansa ylähä ja alaha, ylähä ja alaha ja kinnas suittista minkä jaksoo.
Huuto ei auttanu. Ei isännän enempää kun Hessankaa.
Trenki-Kustaa ei saattanu huutaakkaa ku sen oli menny kiäli hampahien välihi.
Piti vain suuta auki ja liputti kiältä.