Siinä tuli tuhannemmoone juntturoomine sen akan ja poliisin välillä.
Tiätäähä sen ny, että vähemmästäki potkia sätkyteliähän.

Ja toiset akat huuti että:

— Pirä puales, Maija!

Mutta sai kun saikin se poliisi viimmee nypätyksi pultunnuarasta kiinni ja ku se siitä oikee kiskaasi, niin jo pärköski pultunsuu.

Oikias s’oli se poliisi! Akan toisestakin pultusta juaksi toinenki puali tynnyriä rukihia maaha.

Mutta kyllä kans sitte jo pääsi juaksemha! Olikin niin vikkeläkinttuune ettäh.

Meinas lipittää suaraa Präntöölle, mutta poliisi pirättiki patukasta.

Pyysikki innostuuvat kamalasti. Sanoovat että:

— Taitaa näiren toistenki akkaan pultuus olla joitakin kappoja! Eikähä oo parasta että tuata nuan vähä kallatahan.

En tiärä sitten tuliko siitä housukallista mitää, mutta kovas n’oli tohkehes, ku mä pois lährin.