Siinä viis kilometriä ennen Sorankylää mä havaattin tiänviitan johna seisoo »Tähtelä».
Kysyyn Lipposelta jotta:
— Mihkäs se tua tiä viä?
— Se viä Tähtelähän, Suamen ilmatiätheelliselle havaantoasemalle, john’on paljo kaikellaasia merkillisiä konehia, jokka osoottaavat makneettivirtoja ja maanjäristyksiä. Ku oli se Messinan kauhia maanjäristys, nii täälä kaukana Lapis heti huiskuu monet tärpäntikkelit ja näyttivät, jotta nyt pullisteloo maapallo pahoon joltakin kantilta mailmaa. — S’oon siitä kumma taloo, jotta sitä pykätes ei oo käytetty yhtäkää rautanaulaa eikä muutakaa rautaa. Kaikki naulakki pitää olla vaskesta, jottei rauta häirittisi niitä fiiniä makneettisia konehia. Ennenku sinne sisälle päästöthän, pitää kaikki rautaesinehet jättää päältänsä pois. Ei saa olla yhtää palaa rautaa eikä terästä, muutoon menöö konhet prilleehi. — Ei eres housunknappiakaa, ku niis on rautaa sisällä — — seliitti Lipponen, joka sen asian tiätää.
— Sehän nyt on kamalaa! — imehtelin mä. — Pitääkö siinä ottaa housukki pois ku käyy siälä sisällä kattornas? Ja millä konstin niiren hoitajaan pöksyt sitte pysyy ylhällä? — —
— Puuknapiilla, puuknapiilla tiätysti — seliitti Lipponen.
En tiärä sitte, mahtookahan lykätä lompuskaa, mutta kovasti s’oli totisen näkööne, ku mä sivultapäi peräsin ja koitin kattella silmihin, jos se rakkari narraa.
RETKUE SAAPUU SORANKYLHÄN.
Sorankylä, s’oon jo Lappia. Itte kylä on Kitisen ja sen sivujoen Jesiönjoen mutkas tasaasella mataasella kankahalla, johna kasvaa harvaksensa matalaa mäntymettää. Taloot ja asumukset ovat uusia, hyvin rakennettuja ja sijaattoovat kaukana toisistansa, nii että kylä on kovin laaja. Joitaki taloja ja kylän kansakoulu on Kitisen joen itäpuolella. Joen yli kuljethan pukkisiltaa myäri, mutta sillan oli viäny vesi ja Kemi-yhtiön tukit, n’otta siitä kuljettihin ylitte venehillä. Kun Kemi-yhtiön tukit olivat sillan särkenhet, niin piti yhtiön pitää yätä päivää muutamia tukkimiähiä jokirannas kuljettamas ihmisiä ilman erestä ylitte. Ja sillankin sai yhtiö sitte korjata jällen entisehe kuntohon. Parempaa siltaa ei siihe kannata rakentaakkaa sitä varte, ku Kitisen joki aina kevääsin tulvii niin korkiaatte, jotta välistä tuloo vesi huanehisihi asti ja viää kiviä talojen kivijaloostaki.
Vesi nousoo monta metriä. Sorankylän rannas kuljethan suurella lautalla Jesiönjoen poikki. Meiränki autot viäthin lautalla yhrellä kertaa molemmat ylitte.