Ehjinä ja tervehinä oli ny perille päästy Petsamhon. Vai Kunnallisneuvokselle oli tapahtunu yks harmillinen vahinko. Sillä ku oli mammaltansa kovat tervehyyset tuatava jollekin vanhalle tuttavalle Petsamos, mutta kelle se oli — sit’ei meirän kunnon Kunnallineuvoksemma enää muistanu eikä saanu päähänsä, vaikka kuinka muistutteli. — Kysyy multaki jotta:
— Oliko se ny lääkärille vai sen frouvalle, vai tiakonissalle, vai kätilölle, ku se muija niitä tervehyysiä lähretti?
— En mä vaa tiärä — piti mun sanua.
Mutta viimmee Kunnallisneuvos jahkaa jotta:
— Mä sanon kaikille muijalta tervhyyset, nii vissihi tuloovakki perille — —.
SUUTARIA TARVITAAS. — KLONDEIKIN KAUPPIAS. — PETSAMON HOTELLI JA MAILMANSORAN SIUNAUKSET.
Kun me siinä venhen pohjalta matkareppujamma valikoottimma Kunnallisneuvoksen kans, ennenku maihi astuttiin Parkkinan rannas, äkkäs se jotta sen housunpultut olivat mennehet matkan varrella pahoo kruttuuhi. Olivat nii mones kiärtees koipien ympärillä, jotta hra Kunnallisneuvoksen mahtava ja arvovaltaane kruppi näytti seisovan kahren tukevan korkkikruuvin päällä.
— Kuinkas mä, kansani erustaja voin tällääses putsus astua kansan nähtäväksi — — haikaasi Kunnallisneuvos. — Mun pitää ensi töiksi heti rantahan päästyä mennä johki kräätärinliikkeesehe ja prässööttää nämä housut.
Mutta suuri oli hra Kunnallisneuvoksen ällistys, ku laivamieheltä sai kuulla jotta:
— Prässirautaa ei oo Petsamos muilla ku kruununfoorin frouvalla!