Nämä karjalaaset tuvat, johna tämä majatalooki sijaatti, ovat rakennetut sillä lailla, jotta kaikki ihmisten ja eläänten huanehet ovat saman katon alla. Siin’ on väentupa, navetta, talli, heinälarot ja muut tarveshuanehet viäretyste ja ovi vai välis. Kukoot ja kanat asustaavat parhaasta päästä väentuvas.

Ei tarvitte talvella mennä ulkoilmalla ollenkaa. — Ulkuapäi on tällääne Petsamon »taloo» matala, harmaa, vino ja väärä hökkeli. Se muistuttaa meirän puales jotakin torpan vanhaa ulkokartanua. Katto on mättähistä. Tälläästä nutukylää on koko Näsykän kylä, jok’ on Parkkinan kylästä nuan kilometrin pääs jokia ylhäppäi. Parkkinan kyläs on kumminki joitaki parempiaki rakennuksia, jokk’on siltä aijalta ku Petsamo viälä kuuluu Venäjälle. Parkkina oli silloon Petsamon hallintakeskus. Siäl’ on suurellaane kansakoulu, pari luasterille kuuluvaa pyhiinvaeltajia varte rakennettua rakennusta, nykyyne Petsamon apteekkitaloo ja ent. venäläänen pappila, johna nyt asuu Petsamon lääkäri. Samas rakennukses on piäni sairaala. Lääkärinhoiron ja lääkkehet maksaa Petsamos kokonansa valtio. Apteeki saatihin vasta kesällä 1922. Ilmaasta apuansa tarjoo ihmisille viälä sairahanhoitaja ja kätilö.

Kylän toimeliahin ja kätevin miäs on yks ryssä, joka kymmenkunta vuatta sitten tuli Petsamhon niis meiningiis jotta rupiaa munkiksi. Mutta hyvä jumala johtiki asiat sillä lailla, jotta tämä kunnon miäs rakastuuki luasterin ylimmääsellä portahalla yhtehe karjalaasehe flikkaihmisehe. Siit’ oli se seuraus jotta miäs paiskas luasterin portin vähä äkkiää kiinni, nai sen flikan ja rupes tavalliseksi ihmiseksi. Kaks paljasta kättä oli alkaes, mutta tyällä ja tarmolla on nii pärjänny, jotta on rakentanu jo kaks oikiaa ihmismoosta talua, joista toisen on nyt hyyränny Munsterhjelmille. Kaikkia on miähelle siunaapunu: lehmiä, lampahia ja lapsia, n’otta s’oon ny Parkkinan kylän suurin ja rikkakin taloolline. Muuta vikaa ei täs ryssäs oo ku se, jottei se osaa suamen sanaa. Kaikki kylälääset kunnioottaavat sitä ja panoovat aina erestänsä puhumhan, ku on jotaki yhtehöösiä asioota ajettavana. Eikä se tyhmä miäs ookkaa. Ei nauti väkijuamia, eikä polttele. Se saa kirvehellä muutaki tehtyä ku kiälehensä haavoja.

Omituust’ oli nährä jotta kyläs oli kaikki airat tehty monikertaasesta piikkilangasta, jot’ oli nii pitkältä ja vahvalta, jotta joka taloo näytti olevan varustettu piikkilanka-esteellä. Se johtuu siitä, jotta mailmansoran aikana tälläki mailman kantilla oli vilkasta sotaelämää. Enklantilaaset, m.m. se Millerin armeija majaali Petsamoski, kaivoo kylien ympäri vallihautoja ja rakenti pitkiä piikkilankaestehiä ja vallituksia kilometrikaupalla tunturiille. Näistä riittää asukkahilla nyt hyvää aitavärkkiä ilmaaseksi nii paljo ku kukin vai viittii irti keriä.

Sota-aikana oli monia meritaisteluja saksalaasten, ryssien ja enklantilaaste välillä Jäämerellä. Monta niitä suaritettihin Petsamon ja varsinkin Kalastajasaarennon erustalla. Saksalaaset upottivat satoja purje- ja höyrylaivoja enklantilaasilta ja ryssiltä. Näistä hävityksistä oli rannikon asukahille paljasta hyätyä. Haaksirikkoontunehet laivat ajalehtiivat rantahan ja niistä repiivät ihmiset ittellensä puuta, lautoja, ovia ja ikkunoota minkä irti saivat. Ja kaikellaasta muutaki hyvää tavaraa niistä saatihin. Niin paljo puuta saivat ihmiset hävitetyystä laivoosta sota-aikana, jotta niist’ on rakennettu monia uusia tupia, joita näköö ny valmihina ja pualivalmihina varsinki Kalastajasaarennolla.

PETSAMON PÄÄKYLÄ. — SOTILASELÄMÄÄ. — KAKS KUUKAUTTA PITKÄ PÄIVÄ. —

Parkkinan kylä sijaattoo kaunihilla tasaasella hiatakankahalla, jolla kasvaa vain kanervikkua ja piäniä miähenkorkuusia koivunvesakoota. Tuskin kilometrin pääs on vähä suurempi Näsykän kylä kuivunhes joenuamas n’otta sitä tuskin huamaakaa ennenku äärehe pääsöö. Ja taas parin kilometrin pääs Näsykästä on n.s. Alaluasterin paikka. Nämä kolme kylää ovat siksi likillä toisiansa, jotta voi sanua niiren yhtehensä muarostavan varsinaasen Petsamonkylän, eli Petsamon pääkaupungin, johna aluehen hallinto, virastot ja laitokset sijaattoovat. Kruununfoorin virkataloksi ja asunnoksi on otettu ennen luasterille kuulunu kakskerroksine majataloo, johna on runsahasti huanehia. Toisehen samallaasehe mutta viälä suurempaha rakennuksehe on sijootettu Petsamon rajavartioston kasarmi. Ja upseeriille on saatu jokirannasta tilava rakennus, johka on sijootettu postitoimisto ja sähkölennätinkonttori. Alaluasterin venälääsestä kirkosta on tehty Petsamon luterilaane kirkko. Kirkko on alballa laaksos, mutta tapuli on rakennettu aiva tiän viärehe. Se on vain avonaane kellokatos, johna riippuu 6—7 suurempaa ja piänempää kaunisäänistä kirkonkelloa. Kellojen soitto vuarilaaksos on erinomaasen kaunista kuulla. Ääni kulkoo pitkääsenä kaikuna vuarelta toiselle, toistuen ja sulaen kaunihiksi monikertaasiksi soinnuuksi.

Petsamon kasarmilla on vissihin paras harjootuskenttä koko Suames. Kasarmi seisoo lähes neliökilometrin laajuusella aivan tasaasella ja kovalla hiatakankahalla. Se on kun tulitikkulaatikko tyhjällä pöyrällä. On siinä sotapojilla lääniä marssia ja temppuja tehrä. Poijat harjootteloovakki innokkahasti urheeluja ja potkupalloa. Monia kilpaaluja on siälä toimhenpantu.

Mutta ykstoikkooseksi tahtoo tulla sotilahien elämä tualla komjalla kasarminkentällä. Poijat heittölöövät kaipaavia silmäyksiä Näsykän kylän matalihin mökkiihin. Siäl’ on ilo ja sinne miäli palaa. Siäl’ on flikkoja ja siäl’ on oikee kaffilaki, johka pruukathan iltaasin kokoontua. Tuvan emäntä myy teetä ja kaffia, pian rupiaa haitari laulamhan jotta syräntä riipoo ja ovensuuhun ilmestyy kylän nutipäitä. Kohta on tanssintöminä käynnis ja sitä mennähän halulla hartahalla. Ja puserrethan lujaa. Petsamon tukevatekooset flikat ovat kovia hyppelemhän ja sotapoijat on aika väättyriä. Karttuunihamehet kahajaa, silkkinauhat liahuu ja hanuri huutaa haikiaa — — Aamupualehe kuluu aika, eikä tahrota malttaa tanssista lähtiä, vaikka poijill’ on aamuhuuto ankara ja ylhänousu hirviä.

Mutta kesä onkin Petsamos lyhyt ilon aika, talvi pitkä ja pimiä. — Aavasaksalle matkustaavat ihmiset nähräksensä kesäyön auringon ja suuri imeshän se onki, ku aurinko ei ollenkaa laske yäksi taivhanrannan taa. Mutta jota kauemmas pohjoosehe tullahan, sitä pitemmän aikaa pysyy aurinko yätä päivää näkyvis. Ja täälä Petsamos ei aurinko laske kesällä ollenkaa. Se paistaa 65 voorokautta yhtämittaa taivahalla. Päivä on siis yli kaks kuukautta pitkä. On siinä einehenväliä aamusta iltahan! Kun Petsamon aurinko 26 p:nä toukokuuta nousoo taivahalle, nii vasta heinäk. 18 p:nä se ensi kerran laskoo taas taivhanrannan taa.