Mutta jos on kesäpäivä Petsamos pitkä ja valoosa, nii ompa yätäkin eri lailla. Kokonaasta 60 voorokautta yhtehe painoho yätä! Kun aurinko laskoo marraskuun 27 p:nä, nii ei se iloosta silmäänsä näytä ennenku vasta tammik. 17 p:nä. Kakskuukautt’ on yhtämittaane yä.
Talviyät on silloo Petsamos samallaasia ku meilläki. Se vain jotta yätä piisaa kaks kuukautta. Mutta ei pirä luulla jotta siälä sentäs on nii pimiä ku korannoki. Paistaa siälä valojaki: kirkas kuu ja roihuavat revontulet, jokk’ on niin mahtavia, jotta meillä tämänpualen ihmisill’ ei oo aavistustakaa. Valomerenä saattaa räiskyä ja säteellä koko taivas ku ilotulitukses. Mutta on niitä aiva mustiaki päiviä, varsinki pilvisäällä ja myrskyn aikana. Sanoovat jotta ihmisen miäli silloon pitkän pimeyren tähre käy siälä kovi raskahaksi ja olo tuskalliseksi. On paljo sellaasiaki, jokk’ eivät monta talvia kestäkkää. Tuloovat raskasmiälisiksi. Ja miälisairahia onkin Petsamos suhtehellisesti enempi ku mualla.
Useen riahuu Petsamos talvella hirmuusia lumimyrskyjä, jokka hautaavat tupatönöt kokonansa niatoksihi, jotta ihmiset joutuuvat elämhän viikkokausia tuvisnansa. Syyskuun pualivälin aikhan raivuaa säännöllisesti kolme voorokautta kestävä pohjoosmyrsky, joka on nii kova, jotta silloon ei kukaan tahro pistää nenäänsä pihalle. Eik’ oo hyvä mennäkkää, sillä myrsky paiskii ihmisiä ku tuahiropehia menemhän. Tuulta vastahan ei kärsi naamaansa kääntää ollenkaa. Lyä heti hengityksen tukkuhu.
Mutta muutoon ei Petsamos kuitenkaa oo talvet niin kylmiä ku luulis. Sattuuhan kyllä joskus koviaki pakkaasia, mutta esimerkiksi tammikuun keskilämpö on siälä vain 6—7 astetta kylmää. Se on samallaasta talvia ku Haminan paikkeella, ja lauhkiampaa ku esim. Etelä-Pohjanmaalla. Talven lauhkeus johtuu avonaasesta Jäämerestä, joka lämmittää. — Mutta Petsamon sisämais on oikeeta tulipalopakkaasia, jokka puristaavat veren juaksemhan nenästä.
Petsamon kesä ei oo suinkaa lämmin. Ilmanhenki mereltä on kylmänkostia ja pitää ilman kalsiana. Heinäkuun keskilämpö on 8—9 lämpöastetta. Kesän pilaavat viälä ainaaset sakiat sumut, joit’ on harva se päivä. Useen on sumu nii sakiaa, jottei näe syltä ethensä. Tiätää sen, mikkä vaarat ja vastukset siit’ on kalastajille ja merenkulkijoolle.
Kevät tuloo Petsamos toukokuus ja se tuloo äkkiä ja aika rytinällä. Jäät sulaavat nopiaa, syntyy kovia tulvia tunturiilta — ja yäksi jäätyyvät lammet ja purot uurestansa, sulaaksensa taas päivällä.
Syyskuus on taas tultu syksyhyn, lehret putuaavat puista, muuttolinnut jättäävät pohjolan ja lokakuus on jo täysi talvi. Lyhyt on siis Petsamon kesä.
Kesä on tyän ja toimen aika. Silloon on menua ja liikettä joka paikas. Kolmen kesäkuukauren kulues pitää Jäämeren rannan asukkahan saara koko talven elantonsa, sillä talvi on kuallutta aikaa. Silloo ei tehrä juuri mitää muuta kun maatahan ja syärähän mitä kesällä on kokohon saatu. Elämän järjestys on siälä toine ku mualla maailmas. Meistä etelänmiähistä tuntuu ourolta ku yks Petsamon äijä valiteli jotta:
— Huanot on aijat sitte ku Suami tänne tuli. Kolme kuukautta min’ oon kovaa tyätä tehny, eikä siltäkää tahro tulla talvia toimhen.
Ne pitäävät siälä luannollisena, jotta ku miäs on kolme kuukautta tehny tyätä, nii lopun vuatta pitää sen saara maata. Sellaasehe lojumisehen ollahan siälä osaksi pakotettujaki, mutta johtuu tämä käsitys pääasiallisesti kumminki entisestä helposta toimhentulosta ryssävallan aikana, ku Petsamon kalastajat olivat tottunhet myymähän kalansa sualaturskana Venäjälle, josta sitte saatihin halvalla viljaa ja muita tarpehia. Mutta kun nyt on kaupankäynti Venäjälle kokonansa tukus, eikä kalakauppaa oo saatu viälä järjestetyksi mualleppäi, niin on petsamolaasten elämäki joutunu aivan pois raiteeltansa. Petsamolaaset ovat tottunhet valmistamhan kalansa vain Venäjälle viäntiä varte, joka on ainua maa, mihnä turskaa syärähän sualakalana. Kun Venäjälle viänti loppuu, nii jäivät Petsamon ihmiset aivan avuttomiksi.