Alutta s’oon harmin paikka ku siälä meirän Petsamon kalavesillä rupiaa kulkemhan varkahia. Kalastus kauempana Jäämerellä on vapaa kaikille kansoolle, mutta rantavesi kuuluu yksin sille valtakunnalle, jonka erustalla se on. Enklantilaaset harjoottaavat oikee suurkalastusta Jäämerellä. Niill’ on paljo erityysesti Jäämeren pyyntiä varte pykätyytä suuria höyrylaivoja, jokka kolmes, neljäs voorokaures ajaavat Lontoosta Petsamon vesille ja sitä väliä tyäksensä hyppäävät. Ne harjoottavat ryästökalastusta »troolaamalla». S’oon sellaasta, jotta laivasta laskethan merehe suuri rautaane nuatta, jonka alaosas on rautavannas ja se kraapii niinku lapio pohjia myäri irti kaikki kalat ja kasvullisuuren. Rautakettingiillä vetää laiva tuata suurta nuattaharaa peräsnänsä ja yhrellä verolla nostaavat kymmeniätuhansia kiloja kalaa ylhä. Pian sillä lailla on suuriki laivan lastiruuma täytetty ja sitte lährethän takaasi Enklantihi. Mutta sillä lailla möyrimällä kaikki pohjia myäri pilathan ja hävitethän kalakantaa. Siitä enkesmanni kumminki viis veisaa ja mitäs me sille voimma? S’oon siinäki se sama juttu suuresta ja piänestä kalasta Jäämerellä. Mutta s’oon jo hävitööntä, ku nua enklantilaaset troolarilaivat rupiavat kulkemhan varkahis meirän aluevesillä. Monta kertaa niit’ on rookattu varsinki yän aikhan, niinku ainaki varkahia, Suamen aluerajan sisältä. Suamelle kuuluu parahat kalastuspaikat niillä vesillä, niinku Vaitolahren erusta ja Heinäsaarten ympäristöt. — Toiset kansat ampuuvat varkahin kalastavat laivat pohjahan, mutta milläs me ammumma, ku Petsamos ei oo yhtäkää tykkiä? Meirän täytyy vai valittaa, prostesteerata, kattua päältä ja puristaa nyrkkiä housunplakkaris.

Paitti kalastusta harjottavat petsamolaaset väliinsä karjanhoitua. Maanviljelystä siäl'ei juuri voi harjoottaa ollenkaa; korkiastansa vähä pärinää kasvattaa. Mutta heinää kasvaa joinki ja enempiki rupiaavat saamahan, ku oppiivat hoitohon maatansa. Nykkin saavat siältä täältä laaksoosta ja jokien varsilta kohuamalla sen verran heiniä tehryksi talven varaksi, jotta voivat huushollis pitää lehmän pari ja joitaki lampahia. Tätä nykyä on Petsamon aluehella tuas 500 lehmää, nuan 700 lammasta ja hevoosia vai kolmisenkymmentä. Tästä karjast’ on suurin osa Patsjokilaaksos, johna karjanpito vois viäläki paremmin menestyä. Petsamos syätethänlehmillä talvella paljo kuivatuita kalanpäitä. Ja kuuluuki olevan oikee himoruakaa lehmille. Näsykän kyläs mä satuun näkemhän joka seipään nenäs ja airalla suuria kasoja turskanpäitä kuivamas lehmänruuaaksi. Oli kuuma aurinkopaistet ja nua kalanpäät haisivat nii tuhannen erestä häjyltä jotta hätinä pääsi kylän läpi kulkemhan. Ku mä pakkasin liikaa löyhkää moittimhan, nii kehoottivat menhön paluumatkalla Norjan kautta kattomhan ja haistamhan johki tehtahasehe johna valmistethan kalanperkooksista apulantaa. Kuuluu olevan nii peräti paksua ja myrkyllistä se katku, jottei mailmas pahempaa. — Siitä tulin ajatelleheksi jotta pitääs meilläki ottaa ne sarattuhannet kilot kalanperkooksia taltehe, jokka siälä ny heitethän merehe, ja valmistaa omaa maata varte apulantaa niinku norjalaaset teköövät. Tulis siitä monia laivalastia hyvää pellonhöystettä, joka ny menöö aiva hukkaha. Ja rahat jäis omhan maahan.

Heikkua ja huanua s’oon ihmisten toimhentulo Petsamos ennenku kerithän oloja ja asioota auttamhan ja aluullepanemhan. Sitä varte nauttiivakki petsamolaaset tulli- ja verovapautta. Norjan pualelta Saarahan ilman tullia tuara monellaasta tavaraa, niinku jauhoja, kaffia, sokuria ja paljo muuta. Kaffit oliki Petsamos kymmentä markkaa halvempia ku inualla Suames. Samoon moni muu kauppatavara. Erinomaane helpootus on petsamolaasille se, jotta ne voivat halvalla postimaksulla tuattaa kaikellasta tavaraa eteiä-Saumesta kolmen kilon painoosina postipakettiina. Postimaksuhan on sama koko maas, oli matka pireet eli lyheet. Sopii Helsingistä vai tilata voitaki pari kilua postipaketis ja tuloo jotta ketajaa. Ne etuuret mitä Petsamon asukkahille on myännetty, ne hyvin tarvittoovakki, jotta pääsisivät vähä elämisen alkhun.

Maanomistusolot on Petsamos viälä kokonansa järjestämätä. Lairunmaata on vuakrattu vai kesäksi kerrallansa. Ne tullahan pian erityysellä lailla järjestämhän. Maa kuuluu siälä nyt kaikki valtiolle, paitti se mitä jo on annettu luasterille, mutta tulevas lais tullahan määräämhän, jotta petsamolaaset saavat maata täyrellä omistusoikeurella.

Pitääs täs viälä tehrä selkua Petsamon sivistys- ja siveellisyysoloostaki, mutta ku n’oon nii kuivia asioota ja vähä nii ja näi, nii jääkhön. Mainittakhon kuitenki, jotta eristystä on havaattavis nii aineen ku hengenviljelyksen alalla, sillä hiljan on Petsamhon perustettu sikaosuuskunta ja lauluseura.

PETSAMON LUASTERI.

Petsamon aluehen kans sai Suami kaiken muun tavaran joukos yhren kaikin pualin kunnos ja täyres käynnis olevan luasterinkin, nimittään Petsamon luasterin, joka sijaattoo 19 kilometrin pääs Petsamonjoen suusta, juuri siinä jokimutkas, johna pikkuune Mannajoki laskoo Petsamonjokehe. Tavallisesti nimitethän tätä luasteria vai »yläluasteriksi» erootukseksi »alaluasterin» paikasta, johna sanothan ennen kans ollehen luasterin. Alaluasterin paikka on 3 km. pääs joen suusta. Sillä paikalla olevat nykyyselle luasterille kuulunehet suuret rakennukset on otettu valtion haltuhun ja on niihin sijootettu Petsamon rajavartiosto ja hallitusvirastot. Kun puhutahan Petsamon luasterista tarkootethan sillä aina n.s. yläluasteria, eli yksinkertaasesti Petsamon luasteria, kun ei Petsamos muuta luasteria ookkaa.

Historiat kertoo, jotta Petsamon luasterin on perustanu vuaren 1550:n paikoolla Venäjältä lappalaasia kääntämhän lähteny venälääne munkki nimeltä Trifon. Lappalaaset ja vähääset karjalaasheimon pirstalhet, jokka niihin aikoohi asustivat Jäämeren rannalla, olivat siihen asti pakanoona ja palvelivat kiviä ja kantoja epäjumalinansa. Mutta munkki Trifon oli kovakouraane tuffa, joka hakkas kumhon pakanaan uhripuut ja pakotti ne kääntymhän kreikkalaaskatolishen uskon. Hän perusti tuan luasterin ja pian kokos ympärillensä monia muita uskonmiähiä, jokka rupesivat munkiiksi hänen luasterihinsa. Venäjän silloone tsaari, kuuluusa Iivana Julma antoo tälle munkille luvan laskia alustalaasiksensa kaikki tuan kaukaasen ja tuntemattoman rannikon asukkaat, jokka vain sai siihen pakotetuksi. Trifon onnistuuki hommissansa nii hyvin, jotta pian oli Petsamon luasteri kasvanu suureksi ja rikkahaksi.

Tämän käännytystyän kautta laski kaukaane Venäjä valtansa alle Kuallan niämen ja Muurmannin rannikon, josta meirän Petsamo on vai piäni osa. Petsamon luasteri oli venälääsvallan äärimmäänen länsi-Eurooppahan tungettu etuvartioasema. Jo Tritonin aikana oli luasteris 50 munkkia ja 200 luasterin tyäjäsentä.

Niihin aikoohin käythin tuimia hävitysretkiä Vianan-Karjalan ja Oulun pualen miästen kesken. Ryästöretkiä tehtihin vooron perhän ja yks verisin ja kuuluusin oli se retki, jonka teki Pekka Vesainen joulupäivänä v. 1589 Petsamon luasterihin. Vesaisen ristimänimi on Ivalon romaanis saanu väärän nimen, sitä ku sanothan Juhoksi, vaikka sen nimi olikin Pekka. — Vesaanen hävitti silloo Petsamon luasterin aivan perin pohjin, poltti kaikki rakennukset, jotta vai yhren sauna-pahaasen sanothan paikalle jäänehen. Samalla sai silloon surmansa melkeen kaikki munkit. Suuren ryästösaalihin vei Vesaanen mennesnänsä. Luasteri rakennettihin kyllä uurestansa, mutta entisensä verooseksi s’ei oo koskaa sen jälkehen päässy.