— Sanothan ny miljoona ja kilometri. Siis nuan 500 miljoonaa.
500 miljoonaa, s’oon pikkuraha, se! Ei s’oo ku yks neljännes valtion yhren vuaren massikasta. Sotalaitos maksaa meille joka vuasi kutakuinkin yhtä paljo ku se Petsamon rata tulis maksamhan ikiaijooksi. Ja Petsamon rata jäis sarooksi vuasiksi auttamhan ja palvelemhan Suamen kansaa.
Rautateitä yleensä rakennethan pitkäaikaasilla ulkomaalaasilla lainoolla, joista maksethan koroot ja kualetukset kymmenien vuasien kulues, n’otta rataki rupiaa sinä aikana itte tuattamhan ja lopuuksi maksaa itte ittensä. Jos nyt otetaas Petsamon rataa varten 500 miljoonan ulkomaalaanen laina, nii siitä menis nuan 50 miljoonaa korkua vuares. Ja mit’ on 50 miljoonaa nykyysin valtion massikas? Ei mitään! Sellaasia pikku summia tuhraa ukko-valtio tänä aikana mihkä rookaa. S’oon ku marja karhun vattas! — Mutta sillä rahalla me saisimma rautatiän Petsamhon!
Se on mun luja uskoni, jotta ei kulu miähen ikää, ennenku Suamen kansa on tulin asian käsittämään ja rakentanu raran Lapin halki Jäämeren rantahan. Sen raran tarphellisuus tullahan kyllä huamaamahan, mutta nyt viäl’ ei asiaa ymmärretä, kun ei tunneta Lappia, eikä niitä mahrollisuuksia, jokka rata aukaasoo, kun tiä tuloo Jäämerelle. Yhrellä iskulla on silloon Suami ottava Jäämeren kalastuksen ja kaupan haltuhunsa. Ja sitä pelkää Norja ku kualemaa. Huippuvuarill’ on kivihiiliä, Jäämeres kalaa ja rasvaa loppumattomihin, Siperian tuattehet ja kauppa voi rahan keskittää Suamen Petsamhon.
Juna kulkoo nopiammin kun laiva. Me voisimma vallata Jäämeren kaupan juuri tällä raralla ja myyrä Norjallekki tavaraa, sensijahan että nyt ja aina ereskinpäi niin kauan ku rataa ei oo, koko Lappi ja Jäämeren rannikko ostaa tavaransa Norjasta.
Kaikellaasia piäniä raranpätkiä sitä rakennethan ja tuhrithan satoja miljoonia piäntä paikallisliikettä palvelemhan, niinku Turun—Uurenkaupungin rata ja monta muuta. Mutta eikö Suamen kansa ymmärrä, vai eikö se uskalla lyärä yhtä suurta ja kauaskantavaa iskua, Petsamon rataa, joka aukaasis meille oman tiän muuhun mailmahan ja antaas meille Sammon, joka jauhaas maalle rahaa Lapin aartehista. Silloon vasta pääsöö päivä paistamhan Pohjolasta.