Toinen asia!
Lapis on kaikellaasia metallimalmia suunnattomat määrät. Siäl’ on samallaasia rautamalmivuaria ku Ruattin pualella Kiirunavaaras ja Jellivaaras, josta ruattalaasten on kannattani! rakentaa sähkörata läpi Köölin vuaristoon Atlannin rannalle Norjahan. Se rata on maksanu hirveetä summia, sillä tiä on puhkaastu kuurellakymmenellä tunnelilla läpi vuarten. Meil’ on siälä Lapis Suamen tulevaisuus. Siältä löytyy viälä Suamen kansalle se runolaulajaan aavistelema Sampo, oikia rahamylly, nim. suunnattomat rautakaivokset. Mutta ennenku niihin päästähän käsiksi ja ennenku mitään muuta voitahan saara aikahan Lapis ja Perä-Pohjolas pitää sinne saara rautatiä.
Ja kolmas asia!
Petsamon rata aukaasis Suamelle Jäämeren loppumattomat kalarikkauret. Siäl’ on kalaa, suurta ja rasvaasta Jäämeren kalaa, niin paljo ku viittithän vain merestä vetää. Mutta nyt ei oo mahrollisuutta kuljettaa sitä siältä tänne alamaihin, johna ihmiset valittaavat elämistä ja varsinki syämistä tyyrihiksi. Jos olis rata Petsamhon, nii kolmes päiväs tulis siältä kalajunat Helsinkihi asti. Kyllä Jäämeres kalaa piisaas Suamen kansan purtavaksi! Eikä paljo maksaasi. Nyt on Petsamon kalaa mahrotoonta tänne kuljettaa, ku pitää tuara laivalla Norjan ympäri, ja se kestää kolme-neljä viikkua. Kuljetus tuloo niin tyyrihiksi, jottei kannata.
Mutta heti ku saataasihin rata lähtis kolme suurta ja kovaa tavaraa sitä Petsamon rataa rullaamahan, niinittään puu, rauta ja kala. Kaikki hyviä ja hyäryllisiä!
Ja raran joukos följääs muutaki hyvää ja hyäryllistä. Kun Petsamhon olis rata rakennettu, nii silloon rupiaas heti muukin elämä siälä virkuamahan. Raran vartehen asettuus monellaasia yrittäjiä ja eläjiä. Silloon alkaas Lapis karjanhoitoki kannattamhan. Nyt ei siälä piretä lehmiä muuta kun omaa tarvesta varte, sentähre jotta, mihkäs siältä rupiaa voita kuljettamhan satojen kilometrien päähän? Ei kannata, ku matkalla pitää syärä voipyttynsä evähinä. Mutta jos kulkis rata Lapin halki, silloon passaas jo kasvattaa karjaaki, sillä siäl’ on hyvät ja uskomattoman laajat heinämaat.
Sitte neljäs ja kaikiista suurin asia!!
Ja se on Petsamon raran strateekinen eli sotilaallinen merkitys.
Ajatelkaas, mihkä tilaha me joutuusimma, jos tulis sota Ruattin kans.
Ruatti sulkis Juutinrauman salmet ja me olsimma pussin peräs.
Kaikki tuanti ja viänti toppaas siihe paikkaha. Ulkomailt'ei saataasi mitää. — Taikka jo sekin seikka panis meirät huutavahan hätähän, jos Ruattin ja Tanskan välit menis poikki eli jokin muu valtakunta tukkis laivastollansa salmet. Silloo ei Suamenkaan laivat pääsisi kulkohon Juutinraumasta. Elikkä jos ryssä rupiaas meitä ahristamhan, ja Ruatti tiätysti tahtoos taas heti »auttaa» Ahvenanmaata, laskis sinne »suajelusjoukkoja», ja samalla ottaas suajeluksehensa ja omaksensa koko saariston niinku se on jo kerran yrittäny. Kiristyskeinona se käyttääs tiätysti salmiansa, joonka kautta Suamen laivakulku käy ulkomaille. Ruattin salmet on meille ainaane rotankillerö ja nyt ainua kulkureitti. Mutta hyvis aijoos ja kaiken varalta pitää Suamen varata ittellensä henkireikä Petsamon kautta väljille vesille. Härän ja ahristuksen aikana olis meillä siälä koskaan jäätymätöön hyvä ja syvä satama turvaases paikas, jot’ei kumpikaan krannin poika pystyysi tukkimhan. Petsamon kautta olis Suamella aina yhteys ulkomairen kans ja kuljetustiä merta myäre turvattu. Sitä tiätä voirahan Suamehen aina tuara elintarpehia ja varustuksia. — Mutta kun ei oo rautatietä sinne, niin nyt on tämä Suamen ainua henkireikä muuhun mailmaha soran syttyjes tukus, ja me pussinperäs naapurien armoolla. Viisas miäs ja ethenpäi pyrkivä kansa ajatteloo etukäthen.
— Mitä se rata Petsamhon sitten maksaa? — kysythän.