Matkaa Rovaniämeltä Petsamhon on nuan 500 kilometriä. Yleensä luullahan, jotta maat siälä pohjooses on kauhiasti korkeeta ja vuarista, mutta s’oon erehrys. Jos että usko, nii menkää kattomhan, nii näjettä, jotta se on koko lailla tasaasta. Onhan siälä tunturiakin, mutteihän sitä nyt tarvitte olla nii hullu, jotta rupiaa pykäämhän rautatiätä aina kaikista korkiamman vuaren ylitte. Sopii sitä vähä kaartaakki. Vasta siälä kaukana Inarin järven eteläpualella kulkoo pitkä vähä korkieet harjanne nimeltä Saariselkä lännestä ithän, mutta siinäkin tunturien välis on syviä laaksoja, jotta kyllä siitä voi helposti raran rakentaas. Eikä sitä Petsamon rataa tarvittisi rakentaakkaa nii kauhian perinpohjaasesti ja tyyrihisti ku meillä ratoja yleensä pykäthän. Tehtääs ensi häthän niinku Amerikas, köykääsesti vai ja nopiasti.
Jokku ovat sanonehet, ku Petsamon rarasta puhutahan, jotta sinnehän ne hukkuus lumehen koko junat. — Mutta s’oon päätööntä puhesta! Ei siälä Lapis oo lunta talvisin paljo sen eneet ku täälä muallakaa Suames. Ja pitäähän tääläki ajaa silloo tällöö lumiauraa, ja on niitä junia tarttunu lumhen kiinni etelä-Suameski, eikä siit' oo suurtakaa meteliä piretty.
Ku rautateitä ruvettihin Suames ensisti rakentamhan, nii ei silloo kukaa uskonu, ei eres itte Nelmannikaa, jotta junat pääsis talvella Helsingistä Hämhenlinnahankaan asti. Mutta kas vai ku kulkoovakki ny nii kauas ku rautatiet’ on pykättu — Rovaniämelle asti, kesät talvet. Ja voivat aivan hyvi kulkia Petsamhonki asti, ku sinne vai rautatiä rakennethan.
— S’ ei kannata! — sanothan. Mutta kuka tietää! Entäs sitte, jos se kannattaaski?
— No silloo se tiätysti pykäthän! — Eikös nii?
— Tuata tuata — — sanoovat epäälijät.
Ja pian tokaasoovat jotta:
— Mitä tuanaasia me sillä Petsamon raralla oikee tekisimmä? Mitä siit’ olis hyätyä?
Mä koitan seliittää.
Ensiksi on asian laita sillä lailla, jotta vissihin pualet valtion mettist’ on siälä Lapis. Siäl’ on kymmeniä miljoonia sellaasia tukkipuita, jokka täälä alamais ja ulkomaille myitynä maksaasivat ainakin 100 markkaa kappales. Räknäkkääs ny, eikö siitä tulsi vähä ruakottomasti rahaa valtiolle, sille samalle kauhialle veronimijälle, joka meitä ny yrittää nylkiä aiva kuivihi veroollansa. Mutta sinne ne miljoonat punaaset hongat nyt ja vasta lahoovat pystyhyn ja maahan, kun niit’ ei kannata lähtiä mihkää kuljettamhan. Se vähä mitä niitä ny on myyty, on niistä saatu joku kymmenen penniä rungolta. Eikä tahro kenenkään kannattaa silläkää ruveta niitä poiskuljettamhan. Mutta jos rata sinne tulis, nii nousis mettän arvo ja tuatto saroolla miljoonilla. Ja se koituus koko kansan eruksi. Jo yksin tukkiratana pitääs rautatien Lapin halki kannattaa, kun polttoaineskin junihin saataasihin aivan raran äärestä ilman.