Oottako kuullu minkälaasia kommelluksia se viina teköö rehelliselle ja kunniootettavalle kansalaaselle?
Tänne tuli Tuamhan markinoolle yks punti-isäntä yhrestä rintapitäjähästä ja sitte ku s’oli ne akkaan asiat hoitanu, niin se meni yhtehe fiinihi hotellihi pikkuusehe peräkamarihi toppasoffalle istuinhan ja kellolla soitti piikaa, niinkun laulus laulethan.
Ja heti tuliki sellaane piperööne, fiini fröökynä, joll’oli krimpsuja eres ja krampsuja takana ja hiukset niin pörröllänsä ja perä niin pitkällä ku vanhalla salvialla. Ja sekös ny huiskutti häntäänsä ja kattoo suloosesti sen isännän päälle. Sanoo jotta:
— Mitäs sais isännälle luvan olla?
— Kaffia!
— Paljasta kaffiako vaa? Eikös panna yhtikäs kretaa kans?
Ja siristi silmiä ja oli kiärän näkööne, se fröökynä.
— Tuata nuan, mitä kretaa fröökynä oikee meinaa?
— Hihihi — pani se flikka vain.
— Jassoo! — hoksas isäntä. — Jottako kialtolakia potus?