— Just just!
Ja sitte sitä tuli ja isäntä voi hyvin. Fröökynä teki seuraa ja en tiärä, passaako mun sanuakkaa enempää. Se istuu polvellekki ja lopuksi ne laulooki kaksäänisesti jotta:
Täällä virtaa rauhallisna
Kyyrön jooki uamassaan.
Täälä kaansa toimelliinen
tyätä teeköö innosnaan.
Ja sitte koolattihin ja laulettihin se laulu uurestansa. Ja taas maistettihin n’otta isäntä oli ku kiimamettoo yhrentoista aikana.
Se rupes silloon rähisemhän ja lyämhän jalkaa laattiahan ja silloo se viätihin porstuahan, pantihin väärä huano palttoo yle ja hattureuhka päähä, vaikka sill’oli karvalakki, ja nakattihin pihalle.
Isäntä vislas vosikan ja pyyti sitä kuskaamahan johki yäpaikkahan, jottei vain poliisi viä.
Vosikka vei Anstin hotellihin ja siälä se sai fiinin suuren kamarin, jok’oli kovasti tyyris.
Mutta isänt’ ei saattanukkaa panna nukkumahan, kun lähti hömppäälemhän kaupungille. S’oli niin päästä sekooksis, jotta joutuu Präntöölle. Siälä se pöffääli jos johnaki ja ettii sitä hotellia, Anstin hotellia, johna sill’oli kortteeri.
Viimmeen kolomen aikana yällä se näki suuren komjan taloon ja tuumas jotta:
— Tuas se ny on, se kortteeripaikka.