— Ohoh, olispa halpa!
— Se on vissi! — jahkaasi emäntä ja uskoo ku kirvehensilämähä.
Ja siitä se jurnutes alkoo.
Niin että ku täs hiljan olivat Nurmoon kirkos ja emäntä näki sen vanhanpiijan toisella seinällä, niin ei muistanukkaa, mihnä oli, kun rupes putimaha nyrkkiä ja veisuu meni aive väårähä kurkkuhu.
Ja kun pihalle tulivat, niin emäntä kuapii aiva ympärillensä kun vihaane kana ja huuti jotta:
— Ajaasikko viäläki friikyytillä senkin kruttu!
HYYRYKUITTI.
Oottako kuulla mitä varte kaks sarankilon äijää pisti falssiksi menhellä viikolla yhres pikkuuses köökis että lavittat poukkooli?
Se oli sillä lailla, jotta toinen oli isännööttijä ja toinen muutoon friski hyyrylääne.
Siltä hyyrylääselt’ oli unohtunu hyyry maksamata. Se muisti sen vasta ku poliisi tuli ja tämmäs raastupahan.