— Kattoottako auringonpimennystä? M’oon kattonu!
— No niin näkyy! — sanoovat ihmiset ja kattoovat hra Plumpärin ilosta ja ylpeyrestä loistavaa naamaa. Ja rupesivat merkillisesti hymyylemähän.
Hra Plumpäriki, jok’on fiini ja kohtelias miäs, hymyyli kans ku aurinko ennen pimennystä.
Hra Plumpäri tuli kotiansa loistavalla tuulella. Mutta ruakasalis, kun s’oli istunu pöytähän ja sen frouva toi soppafatia niin:
— Herrenjee! — pääsi frouvalta ja vähältä oli jottei puronnu koko fati käsistä.
— No mitä ny? Ookko sä rakas Akneeta kattonu auringonpimennystä?
Min’oon kattonu! — sanoo hra Plumpäri.
— No niin näyttää! — pääsi frouvalta — kun naamas on aivan nojes, senkin patakettu.
Hra Plumpäri oikee säikähti. Se pyhkääsi muatuansa ympärinsä.
— No nyt tuli oikee täyrellinen auringonpimennys! — huakaasi frouva.
Ja niin se tuliki. Hra Plumpäri oli naamasta musta ku korannoki.