Muari pakkas krupajamha ja faari välistä kysyyki jotta:
— Mihkä sä poika oikee tuata rahaa paasaat? Eihän sulle piisaa piikivekkää!
Ja kun mun ei passannu ruveta oikee nuukaha seliittelemähä, niin mä tiätysti otin noukkahani ja menin yliskamarihi oikee vihoosnani lukemaha sitä pulkaariankiältä. Ja kum m’olin kaks päivää lukenu, niin mä keksiin konstin:
— Minä meen pankkihi ja otan laihnan! Sillähä sitä herrat rahapulasta selviäävät!
Seliitin heti meininkini faarille ja muarille ja sanoon jotta:
— Nyt ei teirän enää trenkää mua auttaa. Kyllä mä pärjään ittekki.
M’otan laihnan pankista ja lujen ku hevoone.
— S’on oikeen poikani! — sanoo faari. — Tee se, niin saat elää. — Mistä sä saat takausmiähet?
Faarin näytti vetävän vähä suonta suupiälestä ja muarinki meni suu hymyhy.
— Jaa niin takausmiähet? — sanoon mä. —
Takausmiähiä tällääselle lupaavalle tiäremiähen aluulle, on koko mailma täynnä! Täshä on rikkahia täloollisia ja hyviä tuttuja ja mukavia miähiä koko pitäjes täynnä. No takausmiähistä ny ei puutett’oo, kun vain on pankiis rahqja. — — —