— Mitäh? — kysyy emäntä kamarin ovelta.
— No tämä maisteri pyytää mua sitä vähä takaamaha — seliitti isäntä.
— Takaamaha? — kysyy emäntä uurestansa ja kattoo mua ku viarasta sikaa pärinämaas.
— Niin kattokaas emäntä, minä ny suaritan pulkaariankiälen tutkinnot ja — — —
— No ei ikänä, sanon mä! — kiljaasi emäntä.
— Kuinka niin? — hämmästyyn mä. — No se ny on aivan vissi, jotta mä pulkaariankiälen tutkintoni suoritan!
— Viis mä sun pulkaarin tutkamista! — karjaasi emäntä. — Mutta meirän isänt’ ei saakkaa mennä ketää takaamaha, sanon mä ja s’oon tyly tosi se.
— No mutta emäntä, mitä te ny — — — koitin mä.
— Älä ny viitti ruveta täs — — — koitti isäntäki.
— Tuki suus! Ei sull’oo täs taloos mitää rooraamista — huuti emäntä. —
Tyhjänä s’oot taloohi tullu, muistakkos sen?