YLISTARON ISÄNNÄN TÄMMI.
Oottako kuullu kuinka Ylistaros täs hiljan annettihin tämmi yhrelle isännälle?
Niinku te tiärättä, niin ny erootethan joka pitäjäs torpparia ja mökkilääsiä ittenääseksi n’otta pritaa, niinku teuvalaane sanoo.
Ylistaros s’oonki yleensä menny hyvin ja mukavasti. Isännät eivät oo pannehet vastahan ja hinnoostaki on helposti sovittu. Torppari on hommannu litran pontikkaa, s’oon yhtehöösesti ryypätty, vähä laulettu päälle ja sillä hyvä.
Mutta oli siälä yks isäntä, joka rupes panhon vastahan. Torppari ilmootti asian lautamiähelle ja lautamiäs lähti kahren viarahanmiähen kans lukhon kovaa hopiaa sille isännälle, anthon tämmiä.
Ne tulooki noukkapystyä perätyste kujaa pitkin taloohi ja emäntä sattuu uuniklasista äkkäämähän. Sekös huuti isännälle jotta:
— Sussiunakkoho tänne tuloo lautamiäs kahren miähen kans!
Isäntä hyppäs kans kattomhan jotta:
— Voi piihana sen tähre!
Hairas pärinäkellarin luukun auki, sukaasi piänintä kakaraa päähä ja hyppäs kellarihi.