Eiväkkä tiärä mistää, vaikka kirkkoväki istuu toisella rannalla ja orottaa.
Mutta sitte äkkäs yks isäntä ruuhen toisella rantaa ja arvas asian.
— Hooii — huuti se isäntä joen yli. — Käykää ajamas se Jaska ylähä piian lutista, n’otta se tuaa ruuhen takaasi. Meirän pitääs kirkho!
Kyllä Jaska poukahti äkkiää ylähä ja tuli vähä vinkiää uloos lutista.
Kun se pääsi ylitte, tarttuu isäntä Jaskaa korvista ja kysyy, jotta:
— Tiäräksä junkkari kuinka kuuluu seittemäs käsky?
— Mistäs mä kaikki käskyt tiätääsin — tuumas Jaska.
— Se kuuluu jotta: Älä varaasta, senkin hunsvotti!
— Vai nii! — Tiätääkös isäntä, kuinka kuuluu kahrestoista käsky? — kysyy voorostansa Jaska.
Ja kun ei isäntä tiänny, niin Jaska sanoo jotta: