— Pysykkö siinä kauempana!
— Mutta jos ei nämä vääriä olsikkaa? — sanoo se komisarjus lopuksi. -Ei ainakaa tämä 1.000 mk oo väärä.
Se soitti Suamen pankkihi ja seliitti färit ja numerot, niin siältä sanottihin jotta:
— Ei n’oo vääriä! Tuakaa tänne vain niin vaihrethan.
— No siinäs näitte tuhannen pöllööt, jokk’etta tunne eres rahojakaa — kiljaasi emäntä.
Nyt olis emäntä saanu kovasti mennä, muttei sill’ollu enää kiirus. — Se istuu lavittalle ja haukkuu herrat ja ettivät poliisit oikee syrämmen pohjasta kun ei ne tunne rahojakaa. Ja kysyy jotta:
— Kukas ny maksaa mulle päiväpalkat ja yäkortteerit, kun junasta jätittä, häh?
Poliisit olivat kovasti sormi suus ja pyytelivät anteheksi. Sanoovat jotta pankista oli soitettu.
Aamulla sitte käyy emäntä Suamen pankis vaihtamas rahat ja meni viälä siihen pankkihinki, john’ei rahaa tunneta.
Levitti rahat tiskille pankkiherraan nenän ala ja käski tulla kattohon.