— No mitäs sitä ny turhista! Jatkakaa vaa kehoottivat porvarit.
— Me lopetamma! Porvarien tingilläki lopetamma — huuti se päämiäs.
Ja lopettivat kans’ vaikka porvarit oikee pyytiväkki, jotteivät ny keske lopettaisi.
Mutta n’ei jaksanhet enää.
HRA PLUMPÄRI HARJOOTTELOO POTKUPALLUA.
Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on nukkunu kovasti huanosti mennyt yänä?
Se hra Plumpäri kun on kans joutunu yhthe niistä potkusakiista, jokka pian joutuuvat vastatuste.
Hra Plumpäri rupes heti harjoottelhon.
Kotia mennes konttuurista se katteli vain alhappäi karulle ja kun näki pikkuusen kiven, niin heti tälläs jalkansa ja potkaasi. Ja saikin välistä kivenpalan lentämhän kaks kolme kertaa, ennenkö se poukahti hevooskarulle.
Yhtä kivenpalaa sen onnisti kuljettaa kaks kadunkulmaa ja vai kerran, ku se koitti vasimellaki jalaalla potkaasta, sen luiskahtiki jalka ja pyllähti lstumhan. Mutta kyllä s’oli nopiaa pystys, kattoo ympärillensä, jos kukaa näki, ja hymyyli levjasti.