Söivät sitte ja ku kaffia joivat, niin hra Plumpäri ilmootti frouvallensa jotta:
— Mä meen kans meirän puulaakin potkupallojoukkoho pelaamaha —
— Herrinjee jos sä katkaaset sääres, kun s’oot tuallaane mahapauroo — — — kiljaasi frouva ja säikähti n’otta aiva käret vapaji.
— Ei auta — sanoo hra Plumpäri.
Illalla rupes hra Plumpäri treenamaha sääriänsä oikee niinku urheelijat pruukaa.
Se kyykisteli, seisoo ja hyppii yhrellä jalaalla ja juaksi pöyrän ympäri ainaki puali tiimaa.
Sitte tehtihi trasupallo ja frouva rupes kamarin ovelle porttivahriksi.
Hra Plumpäri lykkäs pöyrän nurkkahan ja lavittat porstuahan ja alkas sitte »triplaamahan», niinku se sanoo.
Se kiärti ja kaarti trasupallua keskellä laattiaa, hyppii ja poukkooli sen ympärillä jotta vatta lelluu ja aina välihin pikkuuse potkaasiki. Se kuljetti sitä ympärinsä, eikä näyttäny meinaavankaa kamarin ovesta sisälle.
Viimmee frouva kyllästyy seisomhan hamhet levjällä kamarin kynnyksellä ja sanoo jotta: