— Orota ny mä hajen lavittan — —
Mutta silloo rupes kans hra Plumpäri »hyäkkäämhän», ja viimmee potkaasi trasupallon niin vinkiää porttivahtia vathan, jotta se lenti isthallensa kamarin laattialle.
Eikä frouva poraannu yhtää vaikka kipiää ottikin. Se hairas vain nopiaa trasupallon käthensä, pani kamarin kynnykselle, potkaasi pallon peräseinähä ja rupes änkkäämhä jotta:
— S’ei ollu maali, ei ikinä! Ku pallo oli mun sylis, eikä ottanu maalia!
Pari kertaa sai Plumpäri viälä sisälle, mutta kerraasti lenti lamppuhu, jotta klasiki vai pirstiöömehe! Ja toisen kerran sai frouva niin poskehe, jotta maronkineulat nutturasta piraji.
Kun Plumpäri kolmannen kerran sai sitte läpitte, niin se huuti ja hurras nii jumalattomasti, jotta frouva suuttuu, rupes itkemhän ja sanoo jotta:
— Min’en enää ookkaa porttivahtina. Tuu sä koittaa seisomhan, niin minä potkin.
Mutta hra Plumpäri pani vasthan. Sanoo jotta:
— Ethän sä mee pelaamhan, eikä sun tartte harjootella hyökkäämhän ku mun.
Eikä ruvennu porttivahriksi!