Silloo frouva kans suuttuu, hairas trasupallon, juaksi köökkihi ja paiskas — laskisankoohi!
Eiväkkä sinä iltana sanonehet enää sanaakaa toisillensa; istua mokottivat vain. Mutta menivät kumminki samaha sänkyhy maata. Ja sitä niiren ei olsi pitäny tehrä.
Hra Plumpäri ku näki unta, jotta s’oli justhin kentällä, pallua tuarahan suaraa päi ja hra Plumpäri tormaa vasthan, potkaasoo ja puskoo samalla miästä, jotta — — frouva putos sängystä.
APURETKIKUNTIEN AIKANA.
Oottako kuullu jotta tämä Suamen kansa, se ny vasta kansa on?
Sellaasta kansaa ei oo toista koko mailmas tappelohon. Mailman kansat ovat tapella nutuuttanehet hikipääs viis vuatta, pyhkäässehet hikiä, nytkähyttänehet välillä housuja ylemmäs ja taas nykäässehet. Ja ny ovat saanhet kyllänsä. Sanoovat toisillensa jotta:
— Heitethän jo poijat pois, m’oomma väsynehet.
Suamalaane Jörö-Jukka on kynsiny saivaristuansa, tuumannu ja tuumannu, että jos mäki täs ottaasin ja mensin sakkihin.
Ja mitäs ollakkaan, niin sekin riamastuu ja rupes sotimahan paljahin kourin. Myllyytti ryssäpoikaa, n’otta siltä putos pyssyt ja muut paukuttimet kourista. Potkaasi Iivanat takaasi kaalimaahan. Sylkääsi kourihinsa ja sanoo — So poijat! Nyt oomma me suamalaasekki sakis. Nyt se vasta isäntämiästen tappelu alkaa — Kuka täs kukkoo on?
Ja suurvallat kattelivat silmät tapilla ja imehtelivät tätä uutta piäntä suurvaltaa, jok’ oli noussu mailman näyttämölle.