Silloo kerkesivät aphun, saivat saaphan sen käsistä ja pari kertaa kilahuttivat karstamaakarin omaha knuppihi, niin silloo talttuu.
Ja se kirjaltaja istuu vai ja poltteli kaikes rauhas, vaikk’oli nyrkinkokoosia kuhmuja ja kupuloota aiva pää täynnä, niin että faltesmanni sanooki sille pökörtynhelle Kokkoolaaselle jotta:
— Täm’on teille tyyristä lystiä kuulkaa — Ja sitte räknättihin, niin lavittat ja kaffikupit maksoo 200 markkaa ja maittilaknekasta otti emäntä 15 mk ja s’oli vähä liikaa.
— Mutta mitäs se tämä kirjaltaja ottaa kun on aivan tohjona koko päävärkki? kysyy faltesmanni ja poliisi toristi.
— Ei se mitään maksa! — tuumas se laupias samarialaane. — Mitäs nuasta turhista, vaivaahan sillä vain oli ja vahinkuaki ku hakkas saaphansa rikki — — —
Eikä ottanu mitää, ei vaikka faltesmannikin tykkäs jotta:
— Kyllä siitä ny eres vähä passas ottaa, jos ei ny aivan Härmän markkonkiakaa pitääsi, niin sais siitä ny eres 10 markkaa sivaltaa.
Mutta s’ei ottanu! Sanoo vai jotta:
— Mitäs joutavia, tuallaasesta ny kannata puhuakkaa — — —
Kiitteli vain kärestä pitään jokahista ku taloosta lähti, vaikka pää oli niin paisuksis ja kupuloos, jottei lakki pääs pysyny.