— Kyllä ny pitääs kelvata.

Mutta atteekkari itte sanoo jotta:

— Saas nährä.

Ja sitte meni atteekin herrasväki varahin maata, vetivät rullakarteekikki ethen ja sammuttivat sähöön, jottei varkahan tarvittisi yhtää peljätä.

Ja piiakki piti sinä iltana mennä maata kahreksalta ja olivat kovasti simpus, kun eivät päässehet liasuhu.

Kyllä s’oli atteekin herrasväki kovasti jännitykses sinä yänä, jotteivät meinannehet saara untakaa. Tuas pualen yän jälkhen frouva kuuli krapinaa kellarista ja heräätti atteekarinkin jotta:

— Kule, kule nyt se varaas on kellaris!

Ja niin oli frouva iloosisnansa ja töpinäs, jottei meinannu malttaa orottaakkaa, kun ikisoki meinas lähtiä kattomhan, kuinka se varaas syää.

Se akkaväki kun on niin kovasti uteliasta ihmissorttia, niinkus kaikki tiärättä.

Aamull’ oli sitte koko atteekin väki jo kuurelta ylhäällä. Lährettihin oikee joukolla kattomhan ruakakellarihin, kuinka se varaas on syäny.