Atteekari toi viälä paperossilaatikonki ja saran kramman priipotun pöytähän.
Ja kellarin ovhen naulattihin suuri paperi, johna seisoo jotta:
»Kunniootettava varaas!
Puutarhas on Teille tuukattu ruakapöytä, jottei trenkää pimiäs kellaris kompuroora.
Olkaa hyvä!»
Ja sitte pantihin atteekis taas ovet kiinni ja troppipottujen korkit lujasti kiinni ja mentihin nukkumahan siinä hurskahas toivomukses, jotta varaas syää puutarhas eikä mee enää kellarihi kronimaha.
Mutta kuinkas käythin?
Heti aamulla ku atteekari ja frouva tulivat kattomhan puutarhaan, niin — priin oli ryypänny ja kellaris käyny syämäs!
KLIHTA-SIUKUN HERMANNI.
Oottako kuullu jotta Klihta-Siukun Hermannista on ny kans tullu pankinjohtaja?