— Tuallaasia kölöntöitä teköö ja häpääsöö täs viälä joutesnansa kunniallisen Klihta-Siukun nimen.
— Pankinjohtaja! — oli Sinkku jahkaassu ja sukaassu poikaa viälä toisellekki korvalle.
Kyll’ oli äijä ollu pöyrööksisnänsä, kun
— Kaikki joutilahat prunnin vintin painajaasekki ne herrat krotaavat koiranvirkoohinsa. Onko niiltä ny aiva loppunehet puaripoijat ja virkaheitto-kriivarit, kun rehellisten ja kunniallisten taloonpoikaan kakarootakin rupiaavat narraamahan.
Mutta mikää ei ollu auttanu. Hermanni piti päänsä.
S’oon ny pankinjohtaja ja tykkää kovasti olostansa.
VARPHAT PALELTUU.
Oottako kuullu kuinka yhren viinapoliisin on käyny?
Kun on paleltunu varpahat ja viälä saanu selaasen ryypyn, jotta muistaaki ensin haistaa ennenku maistaa.
On oikeen murheellista ku mones pitäjäs on asiat sillä lailla, ettei viinapoliisiksi oo panna raitthia miähiä, kun pitää siihe virkahan ottaa vanhoja juappoja. Jokku pahimmat pitäjän juapoot ovakkin hoksannehet, että parahite nahkansa pitää ja viinoos pysyy, kun rupiaa viinapoliisiksi.