Ja itte se Fläskilän poika on vain piäni ja kraissuune miäs. Siit’ei olsi mihkää, jos riveeliihi hairaas. Mutta äänellä se panoo kamalasti.
Eikä se vettä pelkää, eikä turhia vavahra.
Kun s’oli justhin siinä fiinis paikas lausumas, niin tuli ukonpysty ja nakkas vettä oikee korveella sitä Fläskilän poikaa vastapläsiä, n’otta s’oli ku uitettu suarssa.
Vesi vain nenänpäästä pruuttas.
Mutta siitä se vain yltyy.
Se raimaantuu niin, jotta krääkääsi oikee suun täyreltä ja vattan pohjasta.
Ja kyllä kans sai juhulayleesö kintut alansa. Häntä-pystys juaksi fiinit fröökynäkki kaffiakkaan tyä.
Sotaministerin erustajaki mennä lipitti jotta tuppi kaiaji.
Mutta se Fläskilän poika se vai paukutti sitä runua niin kauan, jottei oollu yhtäkää sorkkaa kentällä.
Sitte vasta lopetti.