— Tuntuu kylmännehen koko hoiron — valitteli miäsparka itkua pirätellen. — Mithän akka sanoo…
Siinä tuumattihin ja funteerattihin jos jollakin lailla, kuinka se saataasihin irti.
Yks ehrootti lopuksi jotta:
- Ei taira olla täs muutakaa neuvvuaku pistää pualiska tinamyytiä sen housuuhi ja ampua se irti kivestä.
Mutta ku miäs sen kuuli, nii se huitoo käsin ja jaloon vastahan jotta:
— Älkää herrantähre sitä tehkö hyvät ihmiset, menöö hajalle koko takamaa…
Yks haki sitte lean, toinen toi poran ja niillä ne yrittivät sitä kangertaa ja paukuttaa irti, mutt'ei se kauan kärsiny sitäkää.
Vasta ku itte insinööri tuli paikalle, nii se tiäsi konstin. Käski hakia tyäkopista sellaasen uurenaikaasen juattolampun, joka puhaltaa sisältänsä pitkän sinisen tulenkiälen n'otta sihajaa.
Sillä sitte ruvettihin sulattamhan miähen housuja ympärinsä n'otta käry nousi.
Kyllähän se pakkas siinä vähä krääkymhän ja voivoottelemhan jotta: