Mitä se kolmas ja neljäs miäs sanoo, sitten m’oo kuullukkaa, mutta kovasti n’oli totisen ja vakavan näköösiä, jotteikähän vai n’ollehet itte kipeetä, ainaki ne siltä näytti.
Koettihan se atteekari jakaa lääkitystä jokahittelle niinku laki ja tohtorit määrää, mutta yhren miähen oli menny potut nii sekaasinsa, jotta se holppas väärästä pullosta ja heti kans oli lyäny jalaat nii klinkkuhu, jotta sen piti olla vähä hiljaa ja pysytellä vai nurkkapualis ehtoopäivähän asti. Sakiasti oli manannu äijäparka.
Ja aina vai kuuluu jytinää ja huminaa ku Alajärvelle tuli hevoosia ja miähiä häntäpystys ja täyttä lentua, jotta koko Alajärvi oli kauhun vallas.
— Ny ne paasoottaa mailmanloppua pakhon kaikki ihmiset muista pitäjehistä tänne, jotta me itte ahristumma järvelle — — olivat Alajärvelääset voivootellehet.
Kun siitä rytäkästä sitte vähä seliittihin, nii saathinki kuulla:
— Jottei täs oo hätäpäivää, eikä mailmanlopusta tiatuakaa! N’oon vai hevoosmiähiä, jokka tänne on tullehet näyttelyjä ja kokouksia pitämhän.
— Hoo-oh, soo-oh — haikaasivat Alajärvelääset jotta:
— Vai nii! No sepä hyvä! —
Kinaporihinki lähretettihin heti yks miäs sanaa viämhän, jottei se mailmanloppu viälä tallukkaa.
— Tulkaa ämmät pihalle vai, ei täs oo hätiä mitiä! — oli huikannu.