Ja mitäs siält'olis kuulunukkaa, ku koko Kinapori pirätti hengitystä, kakarat istuuvat syränkurkus perunakellaris ja toisille oli äitee tukkinu perunan suuhu, jottei ne krääkyysi.
Pata pääs pöyrän alla istuuvat kaikkihin turskimmakki Kinaporin ämmät ku tuamiolla.
Siitä leves säikährös ympäri koko Alajärviä n’otta ihmisiä kokoontuu kauhiasti kirkolle ja kunnantuvalle ja ku justhin yks meinas ruveta sanomhan jotta —
Nii samas rupes kuulumhan kankaasta kolinaa ja huminaa mettän takaa, jotta sekin miäs löi vähä äkkiää suupellit kiinni ja lähti juaksujalkaa kotiappäi viämhän sanaa jotta:
— Nyt se tuloo — —
Ja vaikka atteekari siäl’ on friski miäs eikä pelkää kirkkomaan kummajaasiakaa, nii karvat pystys oli poukahtanu kuuren aikana sängystä, ku ovhen lyäthin jotta troppipullot hyllyyltä piraji.
Ku atteekin ovi oli saatu auki, nii pihall’ oli olin miästä ku meren mutaa, ainaki toista sataa hevooskuarmallista.
Ja niilläkös oli hätä jotta:
— Saisko kahrella markalla hokmannin troppia ja toisella tiilesmannia?
— Ja mun hevooseni tarvittis vähä päänparannusta — hoki toine.