Mutta sitte tuli yhtenä päivänä kamala sana Kinaporihi.
Lehris kerrottihin jotta:
— Nyt tuloo maailmanloppu n’otta naskahtaa!
Ja silloo kans Kinaporin akat rupesivat haukkoomhan ilmaa ja ku olivat hetken aikaa räpytellehet silmiänsä ja painellehet syränalaansa, nii vähä hiljaa livahtivat mökkihinsä ja painoovat oven kiinni eiväkkä sanonehet enää sanakaa.
Se oli sellaane miälenmuutos ja nii äkkinääne hiljaasuus, jotta koko
Alajärvi säikähti jotta:
— Mikäs nyt tuli mailmahan ku melu nuan loppuu, jottei Kinaporista kuulu sanaakaa? — —
Alajärvelääset rupesivat haukkoomhan ilmaa jotta:
— N-y-h se taitaa totisesti sittekki se maihnanloppu tulla. Kinaporista ei kuulu enää hivausta ja siälä ne kumminki pahinta elämää pitäävät loppuhu asti — —
Viimmee oli lähteny yks rohkia miäs kattelemhan Kinaporihi, kuinka siäl’on asiat, mutta vähä vinkiää oli tullu takaasi aiva harmaana jotta:
— N’oon kuulkaa siälä jo kaikki kuallu! Ei yhtä ihmistä näjy mihnää!
Kualemanhiljaasuus koko mäjellä. Ei pihausta kuulu — —