Mutta niin oli tiakonissa sanonu jotta:
— S’ei käy päinsä, ku se on aivan eree irti. Ja siksi toiseksi ei s’oo tarpehellistakaa ku kiäles näyttää kovasti olvan viälä muutoonkin mittaa jäljellä.
— No sepä hauskaa, ku kaverin värkiis on varaa! — tuumas toinen.
ALAJÄRVEN MAILMANLOPPU.
Hyh heikkaris ku mä säikährin tänä aamuna, ku soitettihin Alajärveltä jo kuuren aikana aamulla jotta:
— Nyt s’oon täälä Alajärvellä jo alkanu se mailmanloppu! — Kinaporin kentällä on akat lyänehet pellit kiinni, peittänhet klasit fällyyllä ja pöngännehet porstuan ovet seipähillä. Kakarat on ajettu kellarihin ja lyäty hakoluuralla päähän jotta:
— Pysykää siälä takkupäät, ku rupiaa täräjämhän!
Itku ja ulina on ny kauhia ennen niin hasuusella ja iloosclla Kinaporin kentällä, johna tähän asti on vain riirelty, paiskittu kenkärajoolla toisiansa ja näytelty välistä töllinportahilta toisillensa mitärookaa ja trossattu kuinka.
— Meillä aina pärjäthän, mutta kuinkas teillä pihkanoukat toimhen tullahan!?
Sellaasta syntistä elämää s’oon ollu Alajärven Kinaporin akkaan maallinen vaellus. Ja ompas siinä passannu lonkkiansa levitellä ja suuta pruukata toisten ämmään kiusalla, ku kumiseva kangas on alla ja näköalaa vaikka kuinka pitkältä ja korkiaatte.