Ku sitte taloonväki rupes nouseskelhon aamulla ylhä ja isäntä tuli portahille, nii se hiaroo kauan aikaa silmiänsä jotta:
— Kenenkäs hevoone se siinä seisoo?
Kattoo ja kattoo, kynsii päätänsä ja piteli toisella kouralla housujansa jotta:
— Onko se hevoone, vai mikä s'oon, ku sill'on nuan kamala häntäki —?
Piti lähtiä paljahin jaloon oikee kärestäpitään kattohon.
Ja ku näki, mikä s'oli, niin nauroo nii molemmin käsin hartahasti, jottei muistanukkaa pitää enää kiinni, ku housut putos maahan n'otta mossahti.
Sen kuuli emäntä tupahan ja tuli vähä joutua kattomhan jotta:
— Mitä herranähköhön tääll'on tapahtunu?
— No tuu ny Maija-Kaisa säkin kattomhan — voivootti isäntä mones vintturas keikistellen.
— Näjenhän mä täältäki — — hullupöllöö — — verä ne housut jalkahas siinä…