Kaikista korkiimmalle nyppylälle astoo ja siitä otti ja kiskaasi oikee vattan pohjasta tulemhan nii pitkän ja komjan kukkukiikan n'otta kyykkyä piti äijäparaan vähä syvhän ennenku sai sen viimmeeseen kiakuran kurkustansa pihalle.
Mutta kyllä se sitte kans oli eri komja kiakaasu ja nii kauas kuuluu, n'otta joka taloos jäi kylän kanoolta jyvä suuhu. Pää vääräs kuuntelivat.
Ja vaikka se toiskan kukkoo hyvi näki ku se toisella silmällä kattoo, jotta nyt se krannin kukkoo tuloo n'otta suhajaa kaula pitkällä, nii eikös vai meinannukki kiakaasta viälä toisenkin kerran. Mutta kyllä se jäi vai meinoohi ku Yllin-Jussin yskährös, ku samas tömähti töine niskaha niinku kertapussill' olis huitaastu n'otta koko tunkio tomahti.
Ja sitte se aikoo se plokkoo! Noukat yhres ylhä ja alha ja siipispankoolla senkunkerkes! Välistä panivat noukkansa niin alaha, n'otta aiva maaha kiinni ja heltat kuraha ja taas nostivat nii korkialle, jotta varpahat maasta ja hyppiä piti.
Ja annas pehkana, jos ei töine keriinnykkää hyppimhän samas tahris, nii pääsi päälle, iski niskasta kiinni ja riapootti ympärinsä n'otta höyhenet pöläji. Eikä siinä silloo toisen koivet enää yhtää pryhrännehet. Ei muuta ku maata alla ja huitoja vastahan senku kerkes.
Nii tappelivat kukoot verispäin ja olivat aiva karvoottomia kurkeloosia molemmat, ku toiskan isäntä kerkes häthän jotta:
— Vai sä raakkulhen lekhorni täälä meirän maatiaaskukkoja tualla lailla plokkaat, jotta aiva henkiä haukkoo!
Nii ähkääsi toiskan isäntä ja kalahutti kalikalla päähän sitä krannin kukkoja, — n'otta henki pois ja heti paikalla!
— Vai sinä täällä meirän kukkoja pänttäät! — kuuluu samas kauhia ääni tunkion toiselta lairalta, ku siältä tulla paasootti krannin isäntä itte vihansinisenä sähisten nyrkit pystys, eikä muuta ku korvista kiinni ja tunkioho n'otta koko mailma heiluu ja tunkio täräji.
Siinä alkas uusi huhtomine, sellaane juntturoomine, ähkymine, puhkumine ja pengastus n'otta knapit ja housunfankut vai pritkuu ja prätkyy. Eikä siinä yhtää kattottu, ku lyärä läiskittihin vai toistansa ummessasilmin vastapläsiä ja ympärikorvia ja revittihin ja nyjittihin ja pukittihin n'otta toisin aijoon n'oli aiva päästä sekaasi ja pakkasivat huitoomhan tyhjää ilmaaki.