Ja otti kans ja lähti ajelemhan Ala-Nurmoohi päi kovasti korkiaatte kattellen. — Mutta siinä kansakoulun kohralla sen piskahti miälehen jotta jos käyys kattomas kuinka opettaja voii.
Ajoo pihaan, sitoo hevoosen renkahasehe, pani fällyt selkähänki ja asteli sitte opettajan köökin pualelle. Opettaja kyllä klasista näki jotta jokin isäntä siältä ny tuli ja kakarat vahtas aiva suu auki, muttei passannu tuntia ennen aikoja lopettaa.
— Kuka tiätää vaikk'olis johtokunnan jäsen — ajatteli opettaja.
Ku se hullupoik oli aikasa orotellu opettajaa, eikä sitä ruvennu kuulumhan, nii rupes ihmehtelemhän jotta:
— Mikä täälä oikee haisoo nii kovasti hyvältä? — Taitaa olla lihoja justhin paistumas…
Se katteli hellanuunihi, siäl'ei ollu. Mutta ruakasenkis oli kokonaane lehmänlapa. Sen se pisti kainalohonsa ja tykkäs jotta:
— Mä tuun joskus toiste opettajaa helssaamhan, ku sillä näyttää olevan kovasti kiirusta.
Astuskeli hevosensa tyä, heitti lehmänreiren rekhen ja lähti jatkamhan matkaa kotia Kauhavalle.
Mutta siälä kirkoll oli Eskoolan emäntä nostanu aika melun ku sen koppa ja koko hevoone oli karonnu, eikä isännästäkää ollu mitää tiatua.
Ja Pikkusaari se vasta haikaasi ku sakaastihi tuli jotta: